Toukasta perhoseksi

80 [x]
75 [x]
74 [x]
73 [ ]
72 [ ]
71 [ ]
70 [ ]
65 [ ]
60 [ ]
55 [ ]

Lukijat

Sisällön tarjoaa Blogger.
lauantai 24. joulukuuta 2011

Viiltelystä


Virtsatientulehdus. Se kipu on ihan sietämätön. Tuntuu että on ihan julmettu kusihätä mutta mitään ei tule ulos vaikka kuinka yrittäisi. Yrität epätoivoisesti keksiä keinon jolla saat itsesi kusemaan. Juot vettä kunnes tuntuu että vatsasi halkeaa ja vihdoin rakkosi toimii.
Kuvittele se kipu henkisenä. Rintaa puristaa ja vihaat itseäsi enemmän kuin mitään muuta mutta itku ei vain tule vaikka kuinka yrittäisit vääntää. Yrität epätoivoisesti keksiä keinon jolla saisit itsesi itkemään. Viet terän ihollesi ja viillät. Se tunne valuu sinusta ulos ja kipu helpottaa.

Äitisi katsoo sinua kuin jotain haisevaa, viemäristä löytynyttä klimppiä kun huomaa uudet viillot käsivarsillasi. Inho, sääli ja pettymys, kaikki kuvottavana sekoituksena hänen katseessaan. Tahtoisit vajota maan alle. Eilen hän sanoi "Ole vain oma itsesi". Nyt olet. Näytät todellisen minäsi ja hän tuomitsee sinut. Tuomitsee sinut heikoksi ja vaikeaksi ihmiseksi. Friikiksi.

Entä jos viiltely on ainoa keino selvitä päivästä toiseen tappamatta itseäsi? Tekisitkö sitä edelleen läheistesi epäsuosiosta huolimatta? Selviytymisvietti ottaa vallan, ja jatkat viiltelyä. Rumat katseet eivät lopu. Jokainen mulkaisu ja pettymyksen kuorruttama sana saa sinut vihaamaan itseäsi entistä enemmän ja viillät uudelleen silkasta syyllisyydentunteesta.


Tervetuloa elämääni.

0 kommenttia: